Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Ohjeet | Hahmot

Vuodenaika: Syksy

Sää: Tuulen nopeus keskimäärin 5-13m/s, paljon sadetta ja ukkosmyrskyjä havaitaan. Lämpötila on korkeintaan 11 ja matalimmillaan 0 astetta.

Riista: Riistaa löytyy, mutta niukasti. 

Vaarat: Metsästäjiä liikkuu Uralvuorien lähistöllä, myös karhuja on hyvin paljon liikkeellä.

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Sukrie - Yur

18.10.2017 22:03
Sukrie pudisteli hieman päätään.
"Ei mitään tiettyä, tosin olisi hyvä saada jotain suurempaakin, kuten hirviä ajetuksi", Sukrie mietti ääneen hieman nyökkäilen sanojensa perään.
"Tosin väijytyskään ei kuulosta pahalta", Sukrie tuumi. Sukrie vaihtoi hieman asentoa maaten ja katseli kun Sotov repi jänistä.
"Pitää toimia pian", uros haukahti katsoessa ulos.

Nimi: Sotov - Yur

13.10.2017 14:58
Sotov kohtasi vakaasti harmaakirjavan uroksen keltaisen katseen, kun Sukrie käänsi päänsä Gamman puoleen. Sukrie vastasi myöntäen päivän olleen huonon puoleinen. Siinä kohtaa Sotovkin nyökkäsi seesteisen hitaasti päällään, ymmärryksen merkiksi.
"Mielelläni tulisin, mutta minusta on hyötyä vain silloin jos saalis ajetaan minua kohti", Sotov vastasi, kun metsästäjä ehdotti että Gamma tulisi mukaan seuraavalle metsästysreissulle.
"Minusta ei ole jahtaamaan saaliita. Toisaalta jahti ei veisi aikaa, jos saalis ajetaan tiettyyn paikkaan, jossa on muita väijyksissä", Sotov jatkoi, ja kävi makuulleen, viistosti Sukrieta päin. Sotov alkoi repiä jänikseltä turkkia ja silmäili siinä touhutessaan Sukrieta.
"Onko teillä kohdetta illaksi? Jotain tiettyä saalistyyppiä? Vai kokeillaanko onnea ja tapetaan mitä vastaan tulee?" Sotov jatkoi rauhallista, hidastahtista, mutta kuuluvaa puhettaan ystävälliseen sävyyn.

Nimi: Sukrie - Yur

12.10.2017 22:27
Sukrie sävähti hieman puhetta, joka oli suunnattu hänelle ja nosti päätään puhujaa kohti. Aivan, lauman Gamma Sotov kysyi juuri uroolta, miten metsästykset sujuu. Kysymys sai alkuun Sukrien pään hetkeksi pihalle asioista, mutta sitten urps otti tilanteen taas haltuun. Kysymys tuntui kolkolta Sukrien mielessä. Tosiaan, miten tämän päivän metsästykset näyttävät sujuvan? Huonolta näyttää.s
"Tänään on ollut hieman huono päivä", Sukrie myönsi nyökäten pari kertaa hitaasti sanojensa perään.
"Mutta iltahämärässä lähtee varmasti ainakin yksi metsästysryhmä. Haluaisitko tulla mukaan?" Sukrie kysyi hieman varovasti kulmiensa alta. Uros vain toivoi, ettei Gamma vain pöllyttäisi Sukrien turkkia. Silti Sukrie piti äänensä ja ilmeensä tyynenä, vaikka oikeasti tuo oli hermostunut.

Nimi: Sukrie - Yur

12.10.2017 22:06
Sukrie sävähti hieman puhetta, joka oli suunnattu hänelle ja nosti päätään puhujaa kohti. Aivan, lauman Gamma Sotov kysyi juuri uroolta, miten metsästykset sujuu. Kysymys sai alkuun Sukrien pään hetkeksi pihalle asioista, mutta sitten urps otti tilanteen taas haltuun. Kysymys tuntui kolkolta Sukrien mielessä. Tosiaan, miten tämän päivän metsästykset näyttävät sujuvan? Huonolta näyttää.s
"Tänään on ollut hieman huono päivä", Sukrie myönsi nyökäten pari kertaa hitaasti sanojensa perään.
"Mutta iltahämärässä lähtee varmasti ainakin yksi metsästysryhmä. Haluaisitko tulla mukaan?" Sukrie kysyi hieman varovasti kulmiensa alta. Uros vain toivoi, ettei Gamma vain pöllyttäisi Sukrien turkkia. Silti Sukrie piti äänensä ja ilmeensä tyynenä, vaikka oikeasti tuo oli hermostunut.

Nimi: Sarkazm - Yur

11.10.2017 20:54
Sarkazm astui etutassuillaan leiriin sisälle ja samalla kylmyys valtasi sen uroksen silmäillessä kylmillä silmillään laumalaisiaan. Vuorelta paluu oli tuskaa, yhtä tunteiden pyörrettä ja vihan leiskuntaa. Hän ei edes ollut ajatellut muute kuin huutanut ja tuhonnut luonnon kauneutta jokaisella askeleella, sekä kosketuksella. Kylmyys todellakin heijastui hänestä, kävellessä lauman leirin lävitse ja saaden katseita itseensä.
Jotenkin Alfa vain ärähti itsekseen ja sujahti pienen lisä ärähtelyn jälkeen pesäänsä, tömähtäen pesäänsä. Jos vuorilla ei saanut olla yksin, ei varmasti omassa pesässäänkään, mutta sen verran vihaisena tuo yritti käydä rentoutumaan ettei rajaa. Joku pääsisi hengestään jos tulisi ärsyttämään.

//Joku vois tulla ärsyttelee Sarkazmii :D Eikä huolta, ette kuole :D

Nimi: Sotov - Yur

10.10.2017 20:17
Valkea, harmaamerkkinen urossusi jolkotteli leiriin päälle tunnin kuluttua kun oli viimeksi Dmitrin kasvoihin katsonut. Nälästään huolimatta Sotov ei mennyt aivan suorinta tietä, tai edes liikkunut hurjan kiireisesti. Se saapui kallioiden, pensaiden ja puiden ympäröimälle leiriaukiolle, tunkeuduttuaan sisäänkäynnistä sisäpuolelle. Maa oli tallattu tasaiseksi, ja se oli hieman kostea viimepäivien vesisateiden ja sumun vuoksi. Sotov ei sen kummemmin vilkuillut aukiolla olevia susia, vaan kulki suoraan leirin sen osaan, jonne pikkuriista ja palat suuremmista kaadoista tuotiin. Sotov sai pettyä. Ruokaa ei ollut paljoa, vain jänis ja teeri. Uros päätti ottaa jäniksen. Se oli ehkä pienikokoinen, mutta olisi siinä luultavasti enemmän lihaa kuin teeressä. Lisäksi jäniksen luut saattoi syödä turvallisesti, linnun luut särkyivät sirpaleiksi ja puhkoivat suolia. Joten, jäniksestä saisi enemmän ateriaa. Häntäänsä matalalla roikottava Sotov marssi nappaamaan jäniksen leukoihinsa ja kääntyi katsomaan leiriä ja sen susia. Lopulta Sotov lähti suunnistamaan kohti reunamia, ja metsästäjien pesää. Siellä makoili Sukrie-niminen metsästäjä, joka oli Gammalle tuttu vain nimeltä ja asemalta.
"Onko teillä ollut huono päivä, vai olenko minä myöhässä jaosta?" Sotov kysyi metsästäjältä, istahtaessaan sen lähelle, ja laskien jäniksen siihen maahan. Teillä tarkoitettiin metsästäjiä, oliko aseman edustajilla ollut huono metsästystuuri tälle päivää, vai oliko kaikki saaliit jo syöty, ennen kuin nälkäinen Sotov oli ehtinyt paikalle. Joku voisi tulkita uroksen sanat epäkohteliaina, mutta niin Sotov ei sanojaan tarkoittanut. Se vain ihmetteli, miksi saalista oli leirissä niin vähän. Se ei ollut kuullut ulvomista, joka kertoisi suuresta saaliista, jota ei voisi raahata leiriin, vaan leiristä olisi tultava syömään paikan päälle.

//Kyoshi ja Sukrie, sallinetteko seuraamme? :)

Nimi: Sukrie - Yur

07.10.2017 20:04
Sukrie hymähti Sarkazmin lähtiessä pois uroon luolta. Sukrieko ei tietäisi, mitä puhuisi? Hyvä vitsi.
Sukrie pudisteli päätään ja lähti tallustamaan leiriin. Miten niin pienestä tilanteesta ajauduttiin tähän?
Kuitenkaan Sukrie ei tuntunut huonoa omatuntoa. Sukrie oli pyytänyt toista urosta vain metsästysretkelle, jolloin Alfa oli tyrmännyt tämän täysin ja vielä uhkaili.
Sukrie pudisti päätään. Hän ajatteli omasta Alfastaan huonosti. Mutta tosin, ei Sukrie ole koskaan kauheasti pitänyt uudesta Alfasta, kun vanha syöksettiin vallasta. Mutta tähän on tyydyttävä.
Kuitenkaan Sukrie ei voinut olla ajattelematta, häätäisikö Sakrkazm nyt hänet? Sukrie pudisti taas päätään itselleen. Jos hän tekisi niin, uros myös lähtisi, epäröimättä.
Ennen kuin Sukrie edes tajusi ajan kulkua, oli uros jo tutun leirinsä ulkopuolella.
Hetken ajan Sukrie mietti, menisikö sisään vaiko jäisi yöksi ulos, mutta päätti lopulta yöpyä tutussa leirissä. Leirissä näytti olevan pientä tohinaa, kaksi alokasta painivat leirin reunamilla ja kaksi soturia näyttivät riitelevän.
Sukrie tuhahti. Kaikki näytti olevan hyvin. Olisipa se Sukrienkin mielestä.
Uros suuntasi nopein askelin metsästäjien pesälle ja käpertyi sinne pienelle kerälle ja katsoi ulos leiriin nukahtamatta, vaikka keho huusi unta.

Nimi: Sarkazm - Yur

07.10.2017 18:52
Alfan korvat hörähtivät pystyyn. Hetkessä koko metsä hiljeni ja siinä samalla hän lopetti kävelemisen uroksen ympäri ja pienen hekottamisen. Askeleet kävivät ja häntä puolelta, tuo kiersi hitaasti toisen uroksen kirsun eteen poraten silmillään toisen keltaisia. Ei, itseasiassa jos totta puhutaan, koko aikana uros oli ollut ärsyyntynyt yhden kerran. Ja sen jälkeen kaikki oli ollut esitystä, teeskentelyä ja tarinan luomista noiden kahden ympärillä. Sillä hetkellä Sarkazm ei kuitenkaan näytellyt vaan jännittäen koko ruumiinsa, tuo lausui sanat Siperian kylmällä äänellä:
”Tiedätkö edes mikä on outo?”
Ja näin entinen huumekoira kääntyi ja lähti kävelemään eteenpäin hitaasti.
”Älä käytä sanoja joiden käyttötarkoitusta et tiedä”, hän murahti ja kääntyi harjanteella katsomaan metsästäjää.
Pelkkää kylmyyttä, ei enää esitystä saati nauramista ja hihhulointia. Susikoiran katse porautui toisen mieleen ja yritti lukea hänen ajatuksia. Oliko toisen mielessä vihaa vai hämmennystä?
Tuuli pörrötti pienemmän turkkia ja syksyn lehdet sekoittuivat siihen tilanteen ollessa kylmempi kuin vuorien talvet.

Nimi: Sukrie - Yur

07.10.2017 17:26
Uros oli pikemminkin turhautunut Alfan käytökseen ja päätti sitten istahtaa maahan ja rapsutti korvansa takaa katse edelleen Alfan selässä. Ylempi arvoinen käyttäytyi kuin mikäkin pentu ja vaikka Sukrien kuinka teki mieli sanoa se, ei uros sitä kuitenkaan sanoisi. Sarkazmin naureskelessa(?), Sukrie päästi vahingossa suustaan;
"Ootko okei?"
Samassa Sukrie tajusi, että oli kaapinut sinä hetkenä hautakuoppansa aivan maan syvyyksiin asti.

Nimi: Sarkazm - Yur

07.10.2017 15:48
Ja juuri näin sen piti mennä.
”Niin, ollakko herkkupala vaiko herkkupala?” Sarkazm virnisti vanhemmalle, mutta selvästi kokemattomalle sudelle.
Alfa sai ehkä toisen ajatukset sekaisin erikoisella käytöksellään, mutta mitä väliä? Jos toinen ei tiennyt mitä herkkupala tarkoitti, niin hänen kielenkäyttönsä oli köyhää.
”Muista myös, ettei saa kiroilla”, susikoira virnisti ja kääntyi ympäri, huiskauttaen häntäänsä.
Vaikka Sarkazm lausui kirosanoja paljon elämässään, hän tykkäsi aina muistuttaa muita siitä. Kuitenkin, toinen oli selvästi ärsyyntynyt Alfansa käytöksestä. Ajatteliko hän edes pientä Alfanansa?

Nimi: Sukrie - Yur

07.10.2017 13:36
Sukrie lopetti murinansa kuin seinään kuulessaan Alfan sanat.
Herkkupala? Mitä helvettiä?
Sarkazmin kävellessä ympyrää uroon ympärillä, Sukrie otti kaksi askelta taaksepäin, käänsi päätänsä hitusen kallelleen ja mietti tuon uroon sanoja.
"Mikä helvetin herkkupala?" Sukrie kysyi oudoksuen uroon sanoja eikä tiennyt, ottaako tuon kohteliausuutena vai loukkauksena. Siksipä Sukrie jäi odottamaan Alfan vastausta, jos sitä tulisi edes saamaan. Mutta herkkupalaa Sukriesta ei tulisi.

Nimi: Sarkazm - Yur

07.10.2017 13:31
Hmph, hän oli myönnettävää ärsyttävä kapistus Alfan mielestä, kuullessaan metsästäjän murisevan hänelle takaisin. Harva niin kokematon ja samalla tapaa kömpelö haastoi ylempänä olevaa kaksintaisteluun vuorenrinteellä?
”Kömpelö, mutajalka, mitä kaikkea näitä nyt löytyy”, Sarkazm vaihtoi ääntään yhtäkkiä murinasta tyynen viileäksi alkaen jälleen kerran kiertää toista ympäri.
Hän myhähteli ja virnuili heittäen häntänsä toisen kaulan alta, huomaamatta koskiko se edes toisen turkkiin. Tassut kävivät kevyesti maassa lehtien rahistessa tassujen alla.
”Mietitään mahdollisuutta, että antaisin sinun olla”, Alfa värjäsi piruja vuorten rinteille.
”Mutta miten se voisi olla mahdollisuus, kun olet tuollainen herkkupala”, uros kiusasi toista ja virnuili lisää.
Ei metsästäjä hänessä paljoa mitään tunteita herättänyt, mutta toisten kustannuksella leikkiminen oli kivaa. Niinpä pienempi alkoi lähentyä toista myhäilevästi. Kohta hän juoksisi karkuun pakokauhun vallassa ja juoruaisi Alfan lauseet koko laumalle. Se olisikin vasta mukavaa, kun uros pääsisi katsomaan esitystä miten toinen riekaloitaisiin palasiksi pentujen kiljuessa.
Sarkasmia ja hupia?
Ei koskaan liikaa Alfalle, jonka masennus vei mukaan.

Nimi: Sukrie - Yur

07.10.2017 13:15
Sukrie luimisti äkisti korvansa ja koukisti jalat pienesti Alfan kävellessä uroon ympäri ja tuon päässä kaikui Sarkazmin sanat. Sukrien läpi kävi kylmät väreet tuon Alfan seisahtuessa parin sentin päähän Sukrien kuonosta. Nyt ainakin Sukrie tajusi, että askel oli väärä ja tuo, mitä hän oli tehnyt, oli epäkohteliasta.
Mutta oliko oikein, että Alfa melkein syö laumalaisensa melkeinpä viattomasta asiasta?
Sitä uros ei tiennyt.
"Kyllä, tulin kysymään tänne asti. Sinua. Metsästysretkelle", Sukrie sanoi tyynesti ja niiden sanojen myötä, Sarkazm alkoi murista hiljaa(?). Nyt Sukrie ei todellakaan tiennyt, mitä tekisi. Toki Sukrie pystyisi käyttämään Alfan pienikokoisuutta hyväkseen ja voimakkaat lihakset saisivat Alfan pysymään paikoillaan ainakin hetken, mutta kokemuksesta Sukrie myös tiesi, että Alfa oli todellakin ketterä ja nopea. Olisiko se sitten yhtä suuri kuin tasapeli? Nyt ei kuitenkaan edes ollut kyse siitä, että Sukrie olisi haastamassa Alfaa kaksintaisteluun. Nyt Alfa näytti haastavan laumalaisen kaksintaisteluun ja sitä kautta, Alfa saisi häätää Sukrien pois laumasta vaikka heti, jos halusi. Mutta oliko se oikein menettää hyvä metsästäjä laumasta? Sukrie omisti niin paljon kysymyksiä päässään, ettei ehtinyt tajuta sitä, että murisi juuri Alfalleen takaisin.

Nimi: Sarkazm - Yur

07.10.2017 13:04
”Hahahaha!” Alfa rääkäisi ilmoille ja puki päälleen taas kylmän viitan mulkaisten sanoista päätellen metsästäjää.
”Oletko ihan tosissasi?” Sarkazm tuijotti toista ja alkoi kävellä vuoren rinnettä alemmaksi.
Häntä ärsytti. Vastapuoli oli kävellyt Alfan luokse kysymään metsästysretkestä? Kuka hullu lähtisi reviirin ulkopuolelle melkein, kysymään metsästysretkestä. Pienikokoinen Yur laumalainen alkoi kiertää toista tyynesti ja miettien mahdollisuuksia. Näykkisikö tuo toisen sukukalleudet pilalle vai murtaisi molemmat korvat rikki? Kenties hännän pilppominen olisi sopiva?
”En tykkää valheista”, Alfa murahti ja näykkäsi puolihuolimattomasti ilmaa metsästäjän korvan vierestä.
”En tykkää myöskään totuuksista”, Sarkazm mutisi lisää ja kierähti suuremman ympäri vielä kerran, jos toisenkin.
”Olisi kuitenkin hyvä jos joku näillä helvetin vuorilla sanoisi asiat suoraan!” Alfa haukahti, kuitenkin tyynesti, pysähtyen toisen eteen, aivan parin sentin päähän hänen kuonostaan.

Nimi: Sukrie - Yur

07.10.2017 12:54
Sukrie sätti itseään mielessään. Olisi pitänyt tajuta, että Alfa näytti mietteliäiseltä eikä näyttänyt ollenkaan siltä, kun olisi halunnut ketään häiritsemään. Sukrien piti hetken mittiä, mitä olisi sanonut Alfalle. Ei uroolla ollut mitään sen tärkeämpää asiaa, mutta hyvin äkkiä Sukrie keksikin jotain.
"Mietin, että haluaisitko tulla mukaan metsästysryhmään?" Sukrie kysyi pitäen äänensä ja ilmeensä normaalina, vaikka Sarkazmin oranssit silmät näyttivät poraavan Sukrien sisälmyksienkin läpi. Sukrie tiesi, että oli kohteliasta kysyä Alfaa mukaan metsästysretkille, mutta oliko se silloin epäkohtealiasta, kun Alfa oli omissa mietteissään? Siitä uros ei ollut varma, mutta jos nyt Alfa torjuisi tämän tarjouksen, nylkiessä tämän häirikkönä, ainakin Sukrie oppisi yhdestä kerrasta.

Nimi: Sarkazm - Yur

07.10.2017 12:35
Alfan korvat menivät luimuun kuullessaan matalan tervehdyksen. Ei siinä mitään, mutta tuollaisina hetkinä jolloin hän sai hetken elämästään olla yksin ja antoi tunteidensa soljua läpi puiden kuolleiden lehtien, häntä häirittiin. Sarkazm puki saman tien ylleen kylmän viitan ja huomasi kuonon epätoivoisesti yrittävän nuuskia, kuka laumalaisista oli tullut puhuttelemaan tuota. Alfa kääntyi ympäri antaen kirsunsa heilua rauhassa.
”Älä tervehdi, jos se ei ole pakollista. Kerro asiasi”, pienikokoinen Alfa murahti isommalle sudelle ja katsoi haastavasti toisen keltaisiin silmiin.
Toisella olisi parasta olla hyvääkin asiaa ylempiarvoiselle. Sarkazm ei tykännyt, että häntä häirittiin. Ei varsinkaan silloin, kun hän muisteli ja mietti, horjui sekä vaappui katsoen itseään ja sieluaan silmästä silmään syksyn ruskaisilla vuorilla. Kyyneleiden ei tarvinnut tulla ulos, yksinäisyyden tunne riitti saamaan sydämen itkemään tummaa mustetta. Oli sitten koko lauma hänen ympärillään tai ei, Alfa tunsi olonsa niin yksinäiseksi luonnon rinnalla. Niin pieneksi ja rikkinäiseksi.

Nimi: Sukrie - Yur

07.10.2017 12:21
Uros makasi pienellä sammalmättäällä ja katsoi puita ja niiden kellastuneita lehtiä. Maakin kahisi lehdistä tuulen riepotellessa niitä. Sukrie omisti paljon muistoja tätä maisemaa kohtaan, myös hyviä kuin huonojakin. Sukrieta mietitytti useakin asia.
Ensimmäinen kysymys oli hyvinkin epämielyttävä Sukrielle, missä ja miten Hal voi? Tai ylipäätänsä uroon emon lauma voi? Entä isä? Olivatko he edes elossa?
Sukrie vain tuhahti. Oli päästävä irti menneisyydestä, vaikka uros ei pystyisi tekemään sitä tuskin pitkääkään aikaan. Tuskin koskaan.
Kylmä tuuli sai Sukrien hieman värisemään ja katsomaan taivaalle.
Sukrie näki vain pilviä, paksuja ja hieman hattaraisempia. Parin päivän sisään alkaisi satamaan ja kaatamalla, myös ukkonen saattaisi iskeä.
Sukrie huokaisi taas ja laski päänsä takaisin käpäliensä päälle. Kohta olisi talvi- ankara sellainen. Jo nyt karhut ja metsästäjät tuovat vaaraa laumoille, talvella metsästäjiä liikkuu enemmän turkkiksien takia. Ruokaa löytyisi muutenkin vähän.
Sukrie murahti itselleen ja raapaisi itseään puolivahingossa korvan takaa. Ei enää kuulunut hänen tehtäviinsä hoitaa tai murehtia lauman asioita sen enempää kuin muidenkaan. Asia kuului Alfalle ja Betalle, ei tavalliselle metsästäjälle.
Sukrie nousi seisomaan venytellen jäseniään ja äkkiä uros lähtikin kiertämään hitaasti reviirin rajoja, vaikka uros ei välttämättä ehtisi leiriin ennen yön tuloa, mutta olihan reviiri täynnä nukkumapaikkoja, joten asia ei ollut ongelma.
Hetken käveltyä Sukrie näki seisahtuneen Sarkazmin, joka katsoi vuoria(?). Sukrie otti vielä pari askelta Alfaa päin, kun lausui kuuluvan, mutta silti arvostetun tervehdyksen korkea-arvoiselle uroolle. Sukrie odotti hetken Alfan vastausta ja reaktiota pää hieman kumarassa.

Nimi: Sotov - Yur

05.10.2017 13:04
Dmitri oli osoittautunut tämän pidemmän keskustelun aikana hyvin salaperäiseksi ja juonikkaaksi sudeksi, joka ei erikoisemmin herättänyt Sotovissa luottamuksen tunnetta. Ei Dmitri tuntunut alkuunkaan fyysiseltä uhalta, mutta sellaiselta sudelta, jolle Sotov ei uskoisi juuri mitään, etenkään arkaluonteista tietoa itsestään tai muista asioista. Joten, voisi sanoa ettei Dmitri ollut parhaimmassa valossa.
Tumma uros puhui elämästään ennen laumaa, paljastamatta oikeastaan mitään. Ei Sotov tiennyt, valehteliko Dmitri, mutta ajatus käväisi mielessä. Sotov ei ollut itse ollut erakkona, mutta tiesi se millaista elämä mahtoi yksin eläessä. Sotovin yksinelo rajoittui muutamaan yöhön ilman laumaa joko rajalla tai muissa tehtävissä, ja yleensä saalistus tuli Sotoville ongelmaksi. Se eläisi luultavasti raadoilla, jos liikkuisi yksin. Erakon elämä ei kuitenkaan hirveästi kiinnostanut, vaikka Sotov pärjäisi yksinkin.
"Erakon elämä ei ole helppoa, tiedän. Moinen ei innosta minua tulevaisuuden suunnitelmana", Sotov totesi jokseenkin myötätuntoisesti. Valkea uros nuolaisi kirsuaan ja päätti olla kyselemättä enempää.
"Oli mukava jutustella, mutta minun vatsani alkaa käydä liian äänekkääksi, joten jatkan matkaani... Hyvää päivänjatkoa sinulle, Dmitri", Sotov nyökkäsi kohteliaasti päällään puolisudelle, katsoen sitä keltaruskeilla silmillään. Jos Dmitrillä ei olisi jotain Sotovin poistumista vastaan, niin Sotov lähtisi kävelemään eteenpäin, kohti leiriä, josta toivoisi löytävänsä ruokaa.

Nimi: Sarkazm - Yur

02.10.2017 19:47
Jossain päin vuorten rinteellä kasvavissa, ruskaisissa metsissä rasahti saaden pienehköt korvat pystyyn susikoiralla, joka sulautui maastoon melkein täydellisesti. Uros viritti aistinsa äärimmilleen ja katseli oransseilla silmillään ympärille. Mitään ei näkynyt saati enää kuulunut. Ainoastaan tuulen kevyt puhallus sai kuolevaiset syksyn lehdet leijailemaan maassa. Oli kaunista, ainakin niin susikoira ajatteli. Siellä missä hän seisoi, oli aina ollutkin kaunista. Ei pelkästään luonto ja ympäristö vaan sen ylle luodut muistot. Hetken jolloin tuon mielessä tanssahteli ilo, omanlainen hupi ja totta kai sarkasmi. Silloin vielä tuo kylmyys, joka hänestä nykyisin heijastui, oli minimaallinen.
Tassut kävivät ja kevytrakenteinen uros jatkoi kävelyään ylemmäksi vuorille. Jokainen tassunkosketus herätti mieleen muiston. Iloa, naurua ja tyhmyyksiä, mitä hän oli tehnyt nuorempana. Niillä vuorilla, jotka kielsivät auringon tulon heidän reviirilleen kunnolla ja vuorilla jotka suojasivat laaksoa suurilta lumisateilta. Susikoirauros näki surun sekoitteisen kauneuden ympärillään jatkaessaan matkaa, mutta hänen kylmä sydämensä ei kuulunut tuohon kauneuteen.

//Seuraksi voi tulla ja pitääkin tulla >:D

Nimi: Dmitri - Yur

02.10.2017 17:31
Dmitri oli Sotoville juttelun aikana lähtenyt kepein, mutta hitain askelin kaartamaan vaalean suden vierustaa pitkin. Sotov seurasikin katseellaan Dmitriä, mikä ei tosin yllättänyt tummaturkkia. Kyllä koirasusikin pitäisi aistinsa valppaana, jos joku miltei ventovieras lähtisi kehää kiertämään ilman sen kummempaa syytä. Koirasusi halusi verrytellä jalkojaan ja saada vähän erilaista kuvakulmaa keskusteluun. Ehkäpä tämä oli myös yksi Dmitrin tavoista herätellä toista ja hankkia jonkinlaista reagointia vaaleaturkilta.
"Kyllä, sellainen minä olin kun elelin erakkona vailla tietoa muiden susien elämästä. Kukaan ei antanut käskyjä tai vaatinut erinäisiä tehtäviä tietyssä ajassa tehdyksi. Mutta toisaalta ravinnon ja suojan löytäminen oli kieltämättä toisinaan hankalaa ja kovin uuvuttavaa hommaa yksineläjälle."
Dmitri muisteli aikaa, kun oli rankkasateen jälkeen vapissut paksu turkki litimärkänä vaatimattoman havupuun alla ja odottanut sateen lakkaamista. Niitä aikoja hän ei tosiaankaan kaivannut.
"Vaikka en ehkä olekaan omasta mielestäni yhtä koskemattomissa näin muihin laumalaisiin verrattuna, niin ainakin minulla on mehevä saalis suissani ja täydellinen lekottelupaikka tiedossa", Dmitri sanoi vihjaileva katse kasvoillaan ja pysähtyi Sotovin viereen.
Koirasusi jäi niille sijoilleen kuuntelemaan Sotovin toteamusta Dmitrin pintapuolisesta arvauksesta vaaleaturkin menneisyydestä. Lopputulos oli Dmitrin mielestä oikein antoisa, sillä ei hän oikeasti Sotovia juurikaan tuntenut, joten silkalla arvauksella oltiin päästy jo pitkälle.
Sotovin kääntyessä Dmitriä kohti, tummaturkin ryhti koheni ja hänen korvansa taipuivat kohti vaaleaturkkia.
"Ai kuinka minä päädyin tänne? Voi kuule, se on sellainen tarina, joka minuakin ihmetyttää kovin. Jos näin totta puhutaan, en olisi kuuna päivänä voinut kuvitella itseäni laumasutena. Se varmaan huokuu minusta jo näinkin lyhyellä aikavälillä minusta itsestäni. Mutta kaikessa lyhykäisyydessään, laumassa elämisestä löytyy enemmän hyötyjä verrattuna yksineloon. Usko pois, talvella harva susi yksin pärjää. Vaikka olisi kuinka vahva tai kuinka ovela, suojapaikan ylläpitö ja riittävä ruuansaanti onnistuu vain aniharvalta näin pohjoisessa. Kyllähän sinä sen tietäisit, jos eläisit yhdenkin talven ilman muita kanssaeläjiä."
Dmitri heitti ilmoille kovinkin riskialttiin lausahduksen, sillä eihän koirasusi tiennyt, oliko Sotov jossain vaiheessa elänyt yksikseen. Ja eihän Dmitri läheskään kaikkia motiivejaan Sotoville kertonut, ehei. Parempi jättää jotakin myös kaiken varalle, jos tummaturkkisen uroksen sanat kiiriivät eteenpäin.

Nimi: Sotov - Yur

02.10.2017 09:44
Dmitrin muovaama muotti tuntui melko sopivalta, mutta ei täydelliseltä. Eli Dmitri osui moneen asiaan oikein, mutta jotkin tummaturkin sanoista särähtivät Sotovin korvaan sellaisina, jotka eivät kuuluneet Sotovin mielestä Sotovin 'minä-kuvaan'. Dmitri vaikutti tykkäävän tökkiä jäätä. Olikohan sitä kukaan ikinä puraissut mielenosoitukseksi? Vaikka olisi, Sotovista tuntui ettei moinen saisi Dmitriä lopettamaan tungetteluaan, enemmänkin innostaisi tätä kummallista sutta enemmän. Sotov ei tuntenut halua tai tarvetta piestä Dmitriä.
Koska Dmitri oli kuitenkin ventovieras Sotoville, Sotov koki toisen liikkeelle lähdön jokseenkin epämukavana. Sen, kuinka Dmitri kiersi kyljen puolelle, yhä jäätä tökkien. Sotov istui paikoillaan, ja käänsi päätään niin, että saattoi nähdä tummaturkin. Jos Dmitri hiippailisi aivan selän puolelle, siinä vaiheessa Sotov nousisi ja kääntyisi kävelläkseen ulos Dmitrin tepsuttelemasta 'kehästä'.
""Olit itsesi herra"?" Sotov lainasi puheliaan Dmitrin aiempia sanoja. "Et sinä minusta miltään arkajalalta vaikuta", Sotov viimeisteli kommenttinsa. Sen mielestä oma herra saattoi olla lauman auktoriteetista huolimatta. Sellainen joka ei ollut itsensä herra, ei osaisi tehdä mitään itse, pelkäisi ja tottelisi kaikkia, -jos siis halusi hyvin radikaalin kuvan Sotovin käsityksestä. Dmitrin sanat eivät olleet ilmaa, eivätkä myöskään murtaneet jäätä, paljastaakseen mitä hyytävän veden alla olikaan.
"Osuit muutamassa kohdassa oikeaan, joissain väärään, Dmitri", vaalea uros vastasi, katsellen lajitoverin touhuja syrjäsilmällä.
"En tukahduta tunteita, en vain ole sellainen joka raivoaa pienestäkin ärsykkeestä, tai heittää volttia joka ilon aiheesta. Ei minun elämäni ole ollut pelkkää vastoinkäymistä... Sitä paitsi, jokainen 'koventuu' aikanaan. Jokainen pentu on pehmeä, mutta iän myötä moinen väistyy syrjään", Sotov puheli rennosti. Oli Dmitri missä puolella tahansa, nyt valkea susi nousi ja kääntyi sitä kohti.
"Mitenkä sinä päädyit laumaan, olit ilmeisesti ollut joskus erakko?" Dmitri tykkäsi jaaritella. Tykkäsikö se jaaritella itsestään vähän enemmän?

Nimi: Dmitri - Yur

01.10.2017 00:48
Dmitrin tylsänkalsea mieli oli kääntymässä hiukan parempaan suuntaan, sillä hän ei ollut vähään aikaan pitänyt näin pitkää juttutuokiota toisen suden kanssa. Koirasusi laaritteli niitä näitä Seve-laumasta ja niiden laumalaisten kohtaamisista. Dmitri tykkäsi sanallisesta haastamisesta, mutta kehoa rasittavaan kissa&hiiri-leikkiin ei hän hevillä suostunut. Vaikka urosta ei rasittanutkaan heikot lihakset tai painava rasva luidensa päällä, niin turha itsensä uuvuttaminen ei vain sopinut Dmitrin kaltaiselle koirasudelle. Dmitri piti paljon enemmän siitä, kun hän sai toisen tulemaan hänen luokseen eikä päinvastoin.
Valitettavasti, tämä tapa hiipui aivan normaaleissa keskusteluissakin esiin Dmitrin sananvalinnoista ja monesti koirasuden pistävät sanat saivat vastapuolen heräämään, jokseenkin negatiivisella tavalla. Yleensä Dmitrin vähän liiankin tungetteleva kielenkäyttö sai aikaan ärsyyntymistä ja jopa aggressiivisuuden elkeitä, mutta niiden avulla sai koirasusi kanssakeskustelijan tunteet hyvinkin usein heräämään.
Kuullessaan Sotovin vastakysymyksen, Dmitrin naamalle ilmestyi pienen hetken ajaksi omahyväinen hymy. Mutta yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin, niin yhtä nopeasti se katosikin ja Dmitri jatkoi livertelyään Sotoville.
"En mitään erikoista Sotov hyvä. Onhan se kovin stereotyyppistä ajattelua jopa minulta, mutta meillä monilla on vain alitajuinen taipumus jakaa erilaisia susia erilaisiin lokeroihin aivan tahtomattaan."
Dmitri nyökkäsi ymmärtäväisin elkein ja laski korvansa vaakatasoon. Mutta kuullessan Sotovin seuraavat sanat, koirasuden korvat nousivat samantien ylös ja Dmitrin ilme muuttui kylmäksi kuin kivi.
" Siitä on pitkä aika, kun joku huomautti puhetyylistäni. Olin silloin itseni herra ja kuljin omia teitäni läpi hyisten tundrien. Vaikka yksinäisenä elossa olikin kovin monta asiaa, jota en tänä päivän katuisi, niin silti on edelleenkin asioita, joita edelleen kaipaan erakkona elämisessä...Silloin vastasin itse omista teoistani, eikä suitaan soittelevat sudet kauan enää pihisseet huomauttelujensa jälkeen", Dmitri sanoi ja loi merkitsevän katseen kohti Sotovia ja nosti häntänsä maantasosta kintereidensä korkeudelle huojumaan.
"Sinäpä se jäit vielä tuollaisia asiota miettimään", Dmitri sanahti ja otti pari askelta vinosti kohti Sotovin oikeaa puolta.
"Vaalea, vankka ruumiinrakenne, joka on varustettu raa'alla voimalla ja mitä luultavimmin hitaanpuoleisilla sekä kömpelöillä liikkellä. Eleettömät kasvot, joita koristaa värähtämättömät korvat ja kylmääkin kylmempi katse. Hierarkiassa ylempien käskyjä totellaan herkeämättä ja tappaminenkin onnistuu käden käänteessä, sen enempää miettimättä. Tunteet ovat visusti piilossa, pysyneet kivisen kuoren alla jo iäisyyden. Ne ovat yrittäneet saavuttaa pinnan, mutta tukahdutettu ennen ulospääsyä. Kaipa tunteet ovatkin joskus aikoja sitten kuuluneet osaksi elämää, mutta huonot kokemukset ja vastoinkäymiset ovat koulineet pehmeästä tunteettoman."
Puheensa aikana Dmitri oli hiljakseen jatkanut kävelyään ja tarkkaili Sotovin mahdollisia eleitä ja liikkeitä. Vaikka Dmitrillä ei ollut aavistustakaan Sotovin menneisyydestä tai mistään muustakaan, niin koirasusi hymyili mielessään odottaen vaalean suden reaktiota. Oliko Dmitri osunut arkaan paikkaan vaiko oliko hänen puheensa vain pelkkää ilmaa Sotoville?

Nimi: Sotov - Yur

29.09.2017 17:48
Tästä taisi tulla pidempikin juttutuokio, Sotov totesi mielessään, kun tunsi omienkin jalkojensa turtuvan paikoillaan seisoskeluun. Valkoturkkikin päätti hivenen rentoutua ja Sotov istahti alas kylmälle sammalelle. Dmitri jatkoi kummallista puhumistaan, toisen kielenkääntelyt ja vääntelyt, sekä outo, imelä äänensävy alkoivat olla jo hivenen rasittavia Sotovin korville. Isompi uros hymähti jonkinsortin vastauksen, kun Dmitri ilmeisesti samaistui takaa-ajon olevan poissa tavoista. Outoa, Dmitri näytti kevytrakenteisine kehoineen sopivalta jahtaamaan jotakuta. Miksei se harjoittanut sellaista? Sotov oli juuri aikeissa kysyä tuon kysymyksen, sekä kommentoida Dmitrin kummallista puhetapaa, mutta Dmitri ehti ensin. Totta kai se ehti ensin, liukaskielinen kun oli. Siinä missä Sotov ehti vain kuonoaan vähän raottaa, Dmitri oli jo suoltanut pitkän pätkän tekstiä ilmoille. Tai olisi voinut ehtiä, nyt puhelias Gamma.kollega tyytyi vain lyhyeen 'muuten, Sotov' -sanahdukseen, jolla saada Sotovin huomio. Joten, kohtelias kun Sotov oli, se sulki vähäsen raottuneen suunsa ja kuunteli.
"Mitä tarkoitat "kaltaisillani"?" Sotov kysyi, ennen kuin vastasikaan. Ensi kerran koko keskustelun aikana Dmitri oli saanut jonkilaisen ilmeen nostettua Sotovin naamalle. Valkea uros kallisti päätään kysymyksensä aikana ja siristi ihmetellen silmiään. Sen tylsä, tasainen äänikin muuttui vaativammaksi, kun Sotov halusi kovasti saada tietää millaiseen muottiin Dmitri Sotovin tunki. Mitä olivat Sotovin kaltaiset? Soturitko? Isokokoiset sudet? Ne jotka tappoivat vastustajan? Mikä? Sotov jatkoi ajatuksiaan sen nanosekunnin aikana, kun se oli kysymyksensä loppuun päässyt. Keitä olivat jotkut, jotka laskivat tappojaan? Ajatus sai pari pientä ryppyä nousemaan Sotovin kuononpäälliselle, kun se ärtyi ajatuksesta. Sotov ei nähnyt tappojen laskemisessa mitään hienoa, enemmänkin piti sellaista raukkamaisena.
"Puhut kummallisesti, Dmitri", Sotovin ääni oli astetta terävämpi, juurikin sen ärtyneiden ajatusten takia. Sotov itsekin huomasi sen, ja istuva susi ravisti päätään, rauhoittumisen eleenä itselleen.
"Kierrellen ja kaarrellen... Sitä ei ole mukava kuunnella", Sotov jatkoi aiempaa kommenttiaan toisen puhetyylistä, totesi vain, että piti Dmitrin puhetapaa outona, ja ettei erikoisemmin pitänyt siitä. Mutta Sotov sietäisi sen. Tai ainakin yrittäisi sietää.
"En pidä mitään laskua, tiedätkö sinä joitakuita jotka pitävät? Ja minua kiinnostaisi, millainen susi on 'minun kaltaiseni'?" Valkea uros antoi rauhallisen vastauksen aluperäiseen kysymykseen ja antoi myös yhteenvedon omista mielenkiinnoistaan.

Nimi: Dmitri - Yur

29.09.2017 16:28
"Turha niiden perään on lähteä, sillä ne luikertelevat pakoon, kuin mitkäkin rotat. Parempi on antaa niiden tulla tarpeeksi lähelle ja iskeä sitten kun keskittyminen herpaantuu hetkeksikään. Mutta takaa-ajo leikit...Ne eivät kuuluu minun tapoihini", Dmitri vastasi nyökkäillen ja venytellen makaamisesta turtuneita takajalkojaan.
"Muuten Sotov...", Dmitri sanahti heilauttaen tummaa häntäänsä ja ryhdistäessään hartioitaan.
"Oletko sinä kenties pitänyt laskua vuosiesi mittaan muiden susien rikotuista luista ja murretuista niskoista? Olen kuullut, että jotkut kaltaisesi sudet pitävät kirjaa tapetuista kaltaisistaan ja mietin, että tekisitkö sinä kenties jotain samanlaista. Ei ole pakko vastata, jos et ole tarpeeksi uskalias sitä kertomaan. Mielenkiinnosta vain kyselin, ei sen ihmeellisempää." Dmitri liverteli sanojaan, kuin lipeväsuinen käärme ja otti askeleen lähemmäksi Sotovia. Koirasutta kiinnosti, että oliko tuo järkäleen kokoinen susi oikeasti täynnä uskallusta ja voimaa, vai oliko Sotovin ruumiinrakenne vain pelokkeena muille, etteivät he uskaltaisi haastaa riitaa vaaleaturkkisen suden kanssa. Dmitri kyllä tiedosti, että tällaisesta asiasta moni uros voisi kehuskella ja heittää ilmoille vaikka minkälaisia valheita saavutuksistaan. Mutta silti koirasusi odotti rauhallisen olemuksensa takana innokkaasti, että mitä Sotov tulee hänelle vastaamaan.

Nimi: Sotov - Yur

28.09.2017 21:15
Tuossa Sotov oli täsmälleen samaa mieltä. Ei ikinä tiennyt mitä toisen lauman sudet aikoivat tehdö seuraavaksi.
"Niin, sekin minkä näin taisi pysyä poissa juuri sen takia että oli sattunut huomaamaan minut. Monet jahtaavat saaliin rajan yli, jotkut nuoret hulttiot testailevat sääntöjä ja osoittavat rohkeuttaan", Dmitri varmasti tiesi nämä asiat, mutta Sotov puhui, kun oli puheliaalle päälle päässyt. Joskaan sen tylsän vivahteeton ja hidas puhetyyli ei siitä minnekään muuttunut. Sotov katseli, kun Dmitri loikkasi sulavasti alas kiveltä. Hmh, kepeää kuin ilveksellä, Sotov ei moisiin liikkeisiin pystyisi. Valkea susi oli liian iso, raskas ja kömpelökin.
Dmitri selitti -yllätys yllätys- uhkailuun, eli puheeseen perustuvan tyylinsä häätää vieraan lauman jäseniä. Kuulosti toimivalta. Sotov pysyi jälleen toisen puheen aikana hiljaa ja nyökkäsi ymmärtäväisesti siinä kohdassa, kun Dmitri selvensi ajatuksiaan mielialasta ja vihollisen aikeesta. Toki toki, sama oli käytössä Sotovillakin. Vaikka no, se mieliala kohta ei välttämättä tullut esille niin hirveän usein. Sitten Dmitri esitti vastakysymyksen.
"Riippuu myöskin minun kohdallani siitä, mitä vieras on tekemässä. En uhkaile, tai käy kimppuun ilman syytä, toisinaan Seven laumalaisille on voinut jäädä vaihtamaan sanasen tietojen toivossa", Sotov selitti ja vilkaisi rajan suuntaan miettiessään.
"Jos he antavat minulle syyn, useinmiten tapan heidät. Elleivät sitten satu pääsemään ja juoksemaan karkuun. Minusta ei ole jahtaamaan ketään kovin pitkää matkaa", Sotov selvensi.

©2017 Aamun Kajastus - suntuubi.com